Kirjoituksiani


Keskitien polkua on hyvä kulkea

Joskus elämässä päätyy polulle, jota ei ollut suunnitellut kulkevansa. Näin kävi myös minulle. Keskustan ja keskustalaisuuden pariin päädyin osittain sattumalta, mutta ajan myötä siitä on tullut luonteva osa omaa ajatteluani ja toimintaani. Nyt tämä polku tuntuu tutulta, omalta ja oikealta.

Moni keskustalainen tunnistaa varmasti saman kokemuksen. Toiset ovat kasvaneet aatteen parissa lapsuudesta asti, toisille tie on löytynyt myöhemmin elämän varrella.

Yhteistä meille on kuitenkin ajatus siitä, että politiikkaa tehdään ihmisiä varten. Kyse on arjen sujuvuudesta, turvallisesta elinympäristöstä ja mahdollisuudesta hyvään elämään.

Viime aikoina olen huomannut, kuinka tärkeää on tehdä yhdessä asioita hyvällä porukalla, se on tärkeää paikallisessa vaikuttamisessa.

Erityisen lämpimältä tuntui hetki, kun työkaverini kertoi työpalaverissa ylpeänä minun olevan ehdolla. Se oli pieni lause, mutta sillä oli suuri merkitys. Yhtä tärkeältä tuntuu se, että joku suosittelee sinua eteenpäin omille ystävilleen, naapureilleen tai työtovereilleen.

Luottamus syntyy usein juuri ihmisten välillä, ja siksi henkilökohtainen suositus on arvokas osoitus tuesta.

Politiikassa puhutaan usein vaalituloksista, kannatusluvuista ja kampanjoista. Niiden rinnalla kulkee kuitenkin toinen, vähintään yhtä tärkeä puoli: ihmisten välinen kannustus.

Me keskustalaiset tarvitsemme toisiamme. Yhdessä olemme vahvempia kuin yksin, ja yhdessä saamme myös ajatuksemme paremmin kuuluviin.

Kaikkien ei tarvitse olla ehdokkaita vaikuttaakseen. Jos tunnet hyvän keskustalaisen ehdokkaan, kerro hänestä eteenpäin.

Arkisissa keskusteluissa voi aivan luontevasti mainita, kuka tekee hyvää työtä ja miksi hänen näkemyksensä ansaitsevat tukea. Usein juuri henkilökohtainen suositus jää ihmisten mieleen paremmin kuin yksikään vaalimainos.

Nyt katseet ovat jo tulevissa vaaleissa ja puoluekokouksessa. Niitä kohti on hyvä kulkea luottavaisesti – yhdessä. Keskitien polkua on hyvä tallustaa, varsinkin silloin, kun matkaseuraa löytyy läheltä ja kaukaa.

Yli 50 vuotta elettyä elämää on opettanut sen, mikä on tärkeää

Moni meistä käyttää nuorempana suuren osan ajastaan työntekoon. Rakennetaan uraa, huolehditaan perheestä ja pyritään tekemään parhaamme.

Arjen kiireessä tulee helposti mentyä eteenpäin pysähtymättä miettimään, mitä kaikkea hyvään elämään lopulta kuuluu. Työ on tärkeää, mutta elämä on paljon muutakin.

Vuosien varrella olen oppinut arvostamaan erityisesti terveyttä. Kun on seurannut läheisen vakavaa sairautta läheltä, ymmärtää entistä paremmin, kuinka suuri lahja oma terveys on. Samalla huomaa, ettei hyvinvointi ole itsestäänselvyys, vaan asia, jota kannattaa vaalia joka päivä.

Hyvinvointiin kuuluu myös tunne siitä, että pärjää elämässään. Vaikka ajat ovat monelle taloudellisesti tiukkoja, uskon edelleen siihen, että suomalaisissa on valtavasti sitkeyttä ja kykyä selvitä vaikeistakin tilanteista. Olemme ennenkin löytäneet ratkaisuja haastaviin aikoihin, ja löydämme niitä myös tulevaisuudessa.

Jos pitäisi nimetä kolme asiaa, jotka itse nostan tärkeimmiksi, ne olisivat terveys, turvallisuus ja työ. Turvallisuus tarkoittaa minulle paljon muutakin kuin maailman tapahtumien seuraamista. Se on luottamusta siihen, että arki toimii, että läheisistä pidetään huolta ja että ihmiset voivat liikkua ja elää ilman jatkuvaa epävarmuutta.

Työllä on puolestaan valtava merkitys. Se tuo toimeentuloa, mutta myös osallisuuden tunnetta ja mahdollisuuden rakentaa omaa tulevaisuutta. Siksi toivon, että Suomessa tehdään päätöksiä, jotka vahvistavat työllisyyttä ja luovat uskoa huomiseen.

Kaiken keskellä olen kuitenkin optimisti. Näen ympärilläni paljon hyviä ihmisiä, välittämistä ja halua tehdä asioita paremmin. Uskon, että järkevällä päätöksenteolla, yhteistyöllä ja tavallisten ihmisten ääntä kuuntelemalla voimme rakentaa Suomea, jossa myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus hyvään elämään.

Ehkä juuri yli 50 vuotta elettyä elämää opettaa sen tärkeimmän asian: lopulta suurimmat arvot eivät ole kovin monimutkaisia. Terveys, turvallisuus, työ, läheiset ihmiset ja usko tulevaisuuteen. Kun niistä pidämme huolta, olemme jo pitkällä.

Luonto kuuluu myös kaupunkiin

On mukava lähteä lenkille, kun ulkoilureitti alkaa lähes kotiovelta. Myös pyöräretki tuntuu aivan erilaiselta, kun matkan varrella voi nauttia puista, viheralueista ja luonnon rauhasta. Vehreyttä tarvitaan kaikkialla, myös kaupungeissa.

Monelle kaupunkiasuminen on käytännön sanelema ratkaisu. Työpaikat, palvelut ja perheen tarpeet ohjaavat asumisvalintoja, eikä pitkää työmatkaa haluta enää entisestään kasvattaa.

Jo kaupungin sisällä työmatkoihin voi kulua tunti suuntaansa, jolloin päivästä merkittävä osa menee työn ja liikkumisen parissa. Sen jälkeen aikaa haluaa jäävän myös perheelle, ystäville, harrastuksille ja palautumiselle.

Siksi lähiluonnon merkitys korostuu. Kun metsikkö, puisto tai ulkoilureitti löytyy läheltä, luonnon hyvinvointivaikutuksista voi nauttia arjen keskellä ilman pitkiä siirtymiä.

Luonto tarjoaa mahdollisuuden liikkua, hengähtää ja palautua kiireen keskellä. Se lisää viihtyvyyttä ja tekee kaupungeista inhimillisempiä paikkoja elää.

Moni haaveilee myös omasta pihasta, rauhasta ja luonnon läheisyydestä. Vaikka kaikilla ei ole mahdollisuutta asua maaseudulla tai metsän reunassa, jokaisella tulisi olla mahdollisuus päästä helposti luontoon. Yhteys luontoon tuo iloa, rauhoittaa mieltä ja tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Tutkimuksetkin osoittavat, että luonnossa liikkuminen vähentää stressiä, kohentaa mielialaa ja tukee terveyttä. Siksi viheralueet eivät ole vain maisemallinen lisä kaupunkiympäristöön, vaan tärkeä osa asukkaiden hyvinvointia.

Pidetään siis huolta siitä, että myös tulevaisuuden kaupungeissa on tilaa luonnolle. Puistot, metsiköt, ulkoilureitit ja muut viheralueet tekevät arjesta viihtyisämpää ja tukevat jaksamista.

Luonto kuuluu kaupunkiin – ja sen läheisyys on yksi parhaista hyvinvoinnin lähteistä, joita voimme itsellemme ja tuleville sukupolville tarjota.

Hyvää syntymäpäivää Suomen keskusta-120 vuotta

 

On ollut ilo ja kunnia olla mukana tässä puolueessa jo reilut viisi vuotta. Siinä ajassa olen saanut tehdä monia vastuullisia tehtäviä ja ollut myös ehdolla vaaleissa, niin myös tulevissa.Nyt on hyvä olla ylpeästi keskellä ja ylpeästi keskustalainen.
Elämme aikaa, jossa erityisesti Vantaalla ja koko pääkaupunkiseudulla monet pohtivat työn riittävyyttä, turvallisuutta ja sitä, millaisessa Suomessa lapsemme kasvavat.
Talouden paineet näkyvät arjessa, ja samalla meidän pitää huolehtia koulutuksesta, hyvinvoinnista, ympäristöstä ja siitä, että Suomessa säilyy omavaraisuus myös tulevaisuudessa.
Juuri nyt ihmiset eivät kaipaa politiikkaan lisää meteliä. He kaipaavat turvallisuutta, vakautta ja tulevaisuuden uskoa.
Keskusta tarvitsee ihmisiä, jotka eivät huuda kovimmin, vaan kuuntelevat tarkimmin. Ihmisiä, jotka ymmärtävät työn merkityksen, tavallisen arjen ja sen, että hyvinvointia rakennetaan yhteistyöllä – ei repimällä.
Keskustan pitää olla puolue, joka rakentaa siltoja kaupungin ja maaseudun, sukupolvien ja erilaisten ihmisten välille. Puolue, joka puolustaa työtä, turvallisuutta, koulutusta ja puhdasta ympäristöä – mutta ennen kaikkea ihmisten uskoa huomiseen.
Mutta yhtä kaikki — Vantaalta viesti on selvä:Markku, Hilkka ja Markus
Onnea myös muille varapuheenjohtajaehdokkaille!

Onnen neliapila


Jos saisin annettua jokaiselle tarvitsevalle onnen neliapilan, jolla voittaisi jotakin todella tarvitsemaansa, sen tekisin.

Kun tilillä on 2 €, antaisin apilan, saisi tarvitsemansa viisi kassia ruokaa, ennen seuraavaa palkkaa.
Kun auto mennyt juuri kriittisessä kohtaa rikki, sitä ei ole varaa korjata ja sitä välttämättä tarvii. Voisin apilan lahjoittaa.
Kun lastasi kiusataan koulussa, kun ei ole varaa merkkivaatteisiin. Lahjoittaisin apilan, jotta vaatekerta saataisiin päästä varpaisiin ostettua.
Kun loma painaa päälle ja yksinhuoltajaäiti miettii, millä ihmeellä saa järjestettyä mitään kivaa lapsilleen loman aikana. Apila olisi todellakin tervetullut lahja.
Voi kun se olisikin niin yksinkertaista ja helppoa.
Tähän on tultu, tähän toivon korjaussarjaa, tähän toivon meidän puolueen puuttuvan, itse ehdokkaana olen vahvasti heikoimman puolella ja tulen aina olemaan.
Helpotusta suomalaisille 🇫🇮
♥️ Anne

Kun äidin sydän on täysi

Kun aika ei pysähdy, vaan menee menojaan, huomaa yhtäkkiä miettivänsä, mihin vuodet katosivat. Vasta eilen kannettiin sylissä väsyneitä pikkulapsia, sidottiin luistimia ja luettiin iltasatuja. Nyt lapset ovat jo isoja.


Siksi pikkulapsiajasta kannattaa nauttia, vaikka arki olisi välillä kiireistä, sotkuista ja väsyttävää. Ne vuodet, jotka joskus tuntuvat loputtomilta, kuluvat lopulta silmänräpäyksessä.

Vanhemmuus on täynnä vaiheita, joihin ei oikein osaa valmistautua. Yksi niistä on se hetki, kun ensimmäinen lapsi muuttaa omilleen. Silloin tuntuu kuin pieni palanen sydämestä lähtisi mukana.


Samaan aikaan sydän oppii uudenlaista rakkautta. Sellaista, joka ei enää pidä lähellä, vaan kantaa kauemmas. Rakkautta, joka iloitsee siitä, että lapsi uskaltaa rakentaa omaa elämäänsä.

Ja silti, joka kerta, kun puhelin kilahtaa tai tuttu ääni kuuluu linjan toisesta päästä, äidin sydän täyttyy taas vähän enemmän.


Vuosien myötä olen ymmärtänyt, että vanhemmuus on elämänmittainen kasvatustyö. Se ei pääty siihen, kun lapset kasvavat aikuisiksi tai muuttavat pois kotoa. Se jatkuu rinnalla kulkemisena, kuuntelemisena, tukemisena ja läsnäolona.


Lapset eivät koskaan lennä pois sydämestä. Vaikka sydän täyttyy jokaisesta soitosta ja viestistä, kaikkein täydellisin se on silloin, kun kaikki lapsukaiset ovat paikalla..

Uudet perunat eivät ole vain ruokaa- ne ovat osa huoltovarmuutta

Lapsena maaseudulla vietetyt kesät opettivat, kuinka paljon työtä ruoan tuottaminen vaatii. Siksi tuntuu käsittämättömältä lukea uutisia siitä, että suomalaisia perunoita jää peltoon mätänemään samaan aikaan, kun kaupoissa myydään ulkomailta tuotua ruokaa.


Suomen kaltaisessa pohjoisessa maassa omavaraisuus ei ole vanhanaikaista ajattelua, vaan järkevää varautumista. Viime vuosien kriisit ovat osoittaneet, että kansainväliset toimitusketjut voivat häiriintyä nopeasti. Silloin oma ruuantuotanto on turvallisuuskysymys.


Viljelijä ei pyydä etuoikeuksia, vaan mahdollisuuden tehdä työnsä kannattavasti


Jos suomalainen peruna jää nostamatta tai myymättä, kyse ei yleensä ole siitä, etteikö ruokaa tarvittaisi. Taustalla ovat usein heikko tuottajahinta, korkeat kustannukset, sääolosuhteet tai kaupan rakenteet.


Moni kuluttaja sanoo arvostavansa kotimaista ruokaa, mutta arvostuksen pitäisi näkyä myös ostopäätöksissä. Samalla meidän pitäisi löytää keinoja siihen, että suomalainen ruoka olisi kuluttajille kohtuuhintaista ja että nykyistä suurempi osa ruokaeurosta päätyisi itse tuottajalle. Jos haluamme kotimaista ruokaa myös tulevaisuudessa, täytyy sen tuotannon olla kannattavaa.


Huoltovarmuus rakennetaan hyvinä aikoina


Moni puhuu omavaraisuudesta vasta kriisin tullessa. Todellisuudessa huoltovarmuutta ei voi käynnistää nappia painamalla. Tarvitaan toimivia maatiloja, osaavia viljelijöitä, koneita, varastoja ja tuotantoa, jotka ovat olemassa jo ennen kriisiä.


Jos maatilat lopettavat kannattamattomina, niitä ei saada takaisin hetkessä.


Suomalainen uusi peruna on myös kulttuuria


Uudet perunat kuuluvat suomalaiseen kesään lähes yhtä varmasti kuin juhannus. Ne ovat lähiruokaa parhaimmillaan: puhtaita, tuoreita ja tuotettuja omissa oloissamme. Ja onhan se myönnettävä, että suomalaiset uudet perunat ovat yksinkertaisesti maailman parhaita. Niiden makua ei korvaa mikään tuontituote.


On vaikea ymmärtää, miksi samaan aikaan kun suomalaiset odottavat uuden sadon saapumista, osa sadosta uhkaa jäädä peltoon. Jokainen mätänevään perunaan päättyvä kasvukausi tarkoittaa hukattua työtä, hukattuja resursseja ja menetettyä kotimaista ruokaa.


Kun seuraavan kerran ostan uusia perunoita, en näe niissä vain lisuketta. Näen niiden takana suomalaisen viljelijän työn, maaseudun elinvoiman ja huoltovarmuuden. Siksi minusta on väärä suunta, jos omat perunamme jäävät peltoon samalla kun tuontiruoan osuus kasvaa. Omavaraisuus ei ole menneisyyden haikailua, vaan tulevaisuuden turvaa.

Investointi koulutukseen on investointi tulevaisuuteen

Uskon, että jokainen lapsi ja nuori ansaitsee mahdollisuuden onnistua ja löytää omat vahvuutensa. Siksi koulutuksen tulee olla päätöksenteon kärjessä myös tulevaisuudessa.


Erityisen tärkeää on tarjota tukea silloin, kun oppimisessa tai koulunkäynnissä ilmenee haasteita. Varhainen puuttuminen, riittävä erityisopetus sekä toimivat opiskeluhuollon palvelut auttavat lapsia ja nuoria pysymään mukana opinnoissaan. Samalla ehkäistään syrjäytymistä ja vahvistetaan hyvinvointia. Ongelmiin puuttuminen ajoissa on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää.


Laadukas opetus syntyy osaavista ja motivoituneista opettajista. Opettajien työhyvinvoinnista, jaksamisesta ja riittävistä resursseista huolehtiminen näkyy suoraan oppimistuloksissa sekä koulun arjen laadussa.


Koulutus on hyvinvoivan, menestyvän ja turvallisen yhteiskunnan perusta. Pienenä maana Suomen kilpailukyky rakentuu ennen kaikkea osaamisen varaan. Siksi koulutus ei ole menoerä, vaan sijoitus Suomen tärkeimpään voimavaraan – ihmisten osaamiseen.

Keskitytään auttamisessa olennaiseen

Viime aikoina järjestöistä on käyty vilkasta keskustelua. Otsikoissa korostuvat usein rahoitus, hallinto ja erilaiset kiistat. Vaikka järjestöjen toiminnan läpinäkyvyys ja rehellisyys ovat tärkeitä vaatimuksia, keskustelussa uhkaa joskus unohtua kaikkein olennaisin asia: ihmiset, joita järjestöt auttavat.

 

Olen nähnyt järjestötoiminnan merkityksen käytännössä. Toimiessani yrittäjänä sain erään järjestön kautta vapaaehtoista apua useaan otteeseen. Sama auttaja oli mukana usein, ja hänen panoksensa oli korvaamaton. Kyse ei ollut suurista otsikoista tai näyttävistä hankkeista, vaan tavallisesta ihmisten välisestä auttamisesta.


Myös vapaaehtoistyössä mukana olleena olen nähnyt, kuinka järjestöt järjestävät lapsille pientä mukavaa tekemistä ja tukevat lapsiperheitä arjessa. Samalla tavalla ikäihmisille tarjottava vapaaehtoisapu voi tuoda seuraa, tekemistä ja rytmiä päiviin. Monelle yksinäiselle ihmiselle juuri nämä pienet kohtaamiset ovat viikon kohokohtia.


Tietenkin järjestöiltä pitää vaatia samaa kuin kaikilta muiltakin toimijoilta: toiminnan on oltava rehellistä, vastuullista ja taustojen kunnossa. Mahdollisiin epäkohtiin on puututtava. Mutta yksittäiset ongelmat eivät saa johtaa siihen, että koko järjestökentän merkitys unohdetaan.


Suomessa tehdään valtava määrä vapaaehtoistyötä, jota ei voi mitata pelkillä euroilla. Sen arvo näkyy lasten iloisina hetkinä, ikäihmisten vähentyneenä yksinäisyytenä ja arjen tukena ihmisille, jotka sitä tarvitsevat. Ilman vapaaehtoisia ja järjestöjä moni tärkeä asia jäisi yksinkertaisesti tekemättä.


Siksi järjestöistä keskusteltaessa olisi syytä keskittyä enemmän siihen, mitä hyvää ne saavat aikaan. Tarvitaan vähemmän vouhotusta ja enemmän huomiota siihen, kuinka ihmiset auttavat toisiaan. Juuri siinä on järjestötoiminnan todellinen merkitys.


Tämä näkökulma on mielestäni tärkeä erityisesti nyt, kun julkisessa keskustelussa korostuvat usein kohut ja vastakkainasettelu, vaikka suurin osa vapaaehtoisista tekee hiljaista mutta arvokasta työtä yhteisen hyvän puolesta.

Ostovoima ratkaisee-tavallisen perheen arki ei saa jäädä sivuun

Viime vuosina on puhuttu paljon hintojen noususta, mutta tavallisissa perheissä sitä ei tarvitse lukea uutisista – sen näkee kaupan kassalla, lasten vaatehankinnoissa ja jokaisessa laskussa. Yhä useampi joutuu miettimään tarkkaan, mitä voi ostaa ja mistä on pakko luopua.

 

Omat lapseni vitsailevat joskus siitä, että ostan itselleni aina ne halvimmat kengät, jotka menevät nopeasti rikki. Totuus ei kuitenkaan ole hauska. Moni ostaisi mieluummin laadukasta ja kestävää, jos siihen olisi varaa. Kun rahat ovat tiukilla, halvin vaihtoehto on usein ainoa mahdollinen, vaikka pitkällä aikavälillä se tulee kalliimmaksi.


Erityisen huolestuttavaa on, että talousahdinko koskettaa yhä useammin myös työssäkäyviä perheitä. Jos perheessä on kaksi keskituloista aikuista ja silti taloudesta täytyy jatkuvasti tinkiä, on syytä kysyä, onko yhteiskunnan suunta oikea. Moni vanhempi laittaa omat tarpeensa sivuun, jotta lapsille voidaan hankkia laadukkaammat vaatteet, kengät tai harrastusvälineet.


Heikentynyt ostovoima ei näy vain kotitalouksissa. Kun perheet joutuvat karsimaan menojaan, vaikutukset ulottuvat laajalle. Kampaajalla käydään harvemmin, hieronta ja jalkahoidot jäävät väliin, remontteja lykätään ja palveluista säästetään. Se näkyy väistämättä yritysten kassassa, työpaikoissa ja lopulta koko kansantaloudessa.


Pääsimme perheen kanssa tänä vuonna viikonloppumatkalle Riikaan. Jo lyhyt reissu avasi silmiä: nelihenkinen perhe söi siellä noin 20 euroa edullisemmin kuin Suomessa. Vertailu herätti kysymyksen siitä, miksi suomalaisen arjen kustannukset ovat nousseet niin korkeiksi.


Nykyhallituksen on syytä kuunnella tarkemmin tavallisten ihmisten kokemuksia. Talouden tasapainottaminen on tärkeää, mutta päätösten vaikutuksia ei voi tarkastella vain numeroiden kautta. Kun ostovoima heikkenee, työttömyys kasvaa ja epävarmuus lisääntyy, seuraukset näkyvät sekä kodeissa että yrityksissä. Talous ei vahvistu, jos ihmisillä ei ole mahdollisuutta kuluttaa, investoida tai luottaa tulevaisuuteen.


Kaikesta huolimatta en halua jäädä pelkästään synkistelemään. Tänä kesänä omat lapseni saivat töitä, ja se tuntui lähes lottovoitolta. Se kertoo, että mahdollisuuksia on edelleen olemassa. Nuorissa on Suomen tulevaisuus, ja juuri heidän vuokseen tarvitsemme päätöksiä, jotka vahvistavat työllisyyttä, ostovoimaa ja uskoa huomiseen.


Suomella on kaikki edellytykset menestyä myös tulevaisuudessa. Se vaatii kuitenkin politiikkaa, joka tunnistaa tavallisten perheiden arjen ja rakentaa kasvua ihmisten hyvinvoinnin, työn ja yrittäjyyden varaan. Toivoa on, mutta sen rinnalle tarvitaan tekoja.

Työ on hyvinvoivan Suomen perusta

Työ on hyvinvoivan Suomen perusta
Suomen taloudella on edessään isoja haasteita. Työttömyys koskettaa tällä hetkellä monia suomalaisia, ja siksi on perusteltua pohtia, miten saisimme mahdollisimman monelle täällä jo asuvalle ihmiselle työpaikan. Mielestäni meidän tulisi nyt ensisijaisesti panostaa siihen, että Suomessa olevat osaajat ja ammattilaiset pääsevät töihin.
Tämä ei tarkoita vastustusta työperäistä maahanmuuttoa kohtaan. Päinvastoin – Suomi tarvitsee myös tulevaisuudessa kansainvälisiä osaajia aloille, joilla työvoimasta on pulaa. Nyt painopiste voisi kuitenkin olla siinä, että hyödynnämme paremmin täällä jo olevaa osaamista. Suomesta löytyy runsaasti ammattitaitoisia työntekijöitä ja laadukas koulutusjärjestelmä, jonka toimintaedellytyksistä on pidettävä huolta myös riittävällä rahoituksella.
Samalla on hyvä keskustella siitä, miten koulutusinvestoinnit hyödyttävät Suomea pitkällä aikavälillä. Toivoisin, että yhä useampi Suomessa koulutettu myös jäisi rakentamaan tulevaisuuttaan tänne valmistumisensa jälkeen.
Haluan korostaa myös yhtä tärkeää asiaa. "Omille ensin töitä" ei tarkoita rasismia tai sitä, että väheksyttäisiin maahanmuuttajia. Olen itse perehdyttänyt työssäni monenlaisia ihmisiä, myös maahanmuuttajia, ja kokemukseni ovat olleet erittäin myönteisiä. Moni haluaa tehdä töitä, oppia kieltä ja rakentaa elämäänsä Suomessa. Juuri tällaisia ihmisiä tarvitsemme.
Samalla yhteiskunnan on voitava odottaa jokaiselta työkykyiseltä halua osallistua, opiskella kieltä ja tehdä parhaansa. Tukijärjestelmien tarkoitus on auttaa silloin, kun apua todella tarvitaan – ei korvata omaa vastuuta.
Toivon myös, että nuorille tarjotaan enemmän mahdollisuuksia työelämään kiinnittymiseen. Ensimmäinen työpaikka on monelle ratkaiseva askel kohti pysyvää työuraa.
Suomi nousee vain työn, osaamisen ja yhteisen vastuun kautta. Kun pidämme huolta täällä jo olevien työllistymisestä, arvostamme koulutusta ja toivotamme aidosti työntekoon sitoutuneet ihmiset tervetulleiksi, rakennamme vahvempaa Suomea meille kaikille.